Nyt kun olen rauhoittunut juuri- ja logaritmifunktioiden raivostuttavasta kierteestä, haluan jakaa kokemukseni.
Se oli kamalaa. Tunsin kuinka turhautumisen kyyneleet valuivat poskiani pitkin kun yritin derivoida logaritmeja ja juuria. Mikään ei onnistunut enkä mitään ymmärtänyt.
Nyt sen sijaan olo on seesteinen. Vaikka tiedän, että en tule pääsemään kokeesta (joka on huomenna) läpi, mutta se ei haittaa. Olen tänään oppinut ja ymmärtänyt monta asiaa itkusta ja kiukuttelusta huolimatta. Uskon että opin nämä vielä omaa tahtiani.
Mikään matemaattinen ei tällä hetkellä kosketa minua, ei herätä tunteita. Ja se on ihanaa.
Tähän vielä kannustusta teille kaikille pikkumatemaatikoille:
"humanisti tekee töitä mäkkärissä 6e tuntipalkalla.. kuinka monta sataa vuotta menee että hän saa lähiöyksiönsä lainan maksettua jos oletetaan epärealistisesti että häntä ei potkita pellolle?"
Voimaa teille kaikille
Everything
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti