Mutta millään ei pääse kuntosalille...
Matemaattinen jedeilyuramme ei suinkaan ole päättynyt. Oikeastaan se on vasta lähestymässä huipennustaan. Ylioppilaskirjoituksia. Huomenna pääsemme testaamaan taitojamme leikkimielisessä kurssin arvosanan määrittävässä koettelemuksessa ja tänään matikkajuhlimme. Tähän mennessä olemme syöneet itsemme ähkyyn ja laskeneet kokonaiset kuusi laskua. Olo on kaikenkaikkiaan voitokas.
Blogi on jäänyt vähän unohduksiin, vaikka matemaatiikka onkin säilyttänyt keskeisen paikkansa elämässämme. Pyydämme syvästi anteeksi. Ja jatkamme laskemista. Voimia ja voimaa teille kaikille. Älkää unohtako derivointia!
-Nothing
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Matemaattinen tuska tuska tuska tuska tuska
Se tunne kun tekee toista tuntia matematiikan läksyjä ja ei osaa integroida yhtään tehtävää oikein, eikä ymmärrä ylipäätään miten jonkin asia pitäisi tapahtua. Se tunne kun maolista ei löydy yhtään hyödyllistä asiaa vaikka koko opuksen selaisi läpi kolmeetoista kertaan. Se tunne kun jokaisessa laskussa on e potenssiin x potenssiin jotain ihan liian suuria ja vinksahtaneita lukuja. Se tunne kun tahtoisi repiä koko kirjan pienen pieneksi silpuksi ihan vaan koska ei ymmärrä miksi ei osaa.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
tiistai 5. huhtikuuta 2011
PIAN ON AIKA!
Kyllä! Jälleen on saapunut se aika, kun pienenpienet lukiolaiset ympäri jedillistä Suomenmaatamme nostavat kätensä ilmaan ja huutavat ilosta, riemusta, innostuksesta! Kyllä! Koeviikko on jälleen saapunut! Jes!
Tämä pieni jedillinen ritari on selviytynyt toistaiseksi kaksista kokeista, neljät ovat jäljellä, joista yhdet suoritetaan rästikokeessa yllättävän kuume-epidemian takia. Toisaalta.. on sitä jo kahdet kokeet tehty lievästi ylilämpöisenä, nyt kuume on kuitenki ehkä mahdollisesti lähtenyt riivaamasta minua. Jokatapauksessa, takaisin asiaan.
Huomenna minä, Nothing, toverini Something, sekä eräs kolmas anonyymi jedi Everything istuudumme jälleen kotini keittiönpöydän ääreen, ja uppoudumme matematiikan ihmeelliseen maailmaan trigonometristen funktioiden ja lukujonojen (sekä suuren ruoka ja pepsimäärän) saattelemana. Innostus on suuri! En edes malta odottaa!
Huomenna siis matikkajuhlat jälleen, päivitystä toivottavasti pukkaa silloin jälleen, sitä odotellen
-NOTHING-
Tämä pieni jedillinen ritari on selviytynyt toistaiseksi kaksista kokeista, neljät ovat jäljellä, joista yhdet suoritetaan rästikokeessa yllättävän kuume-epidemian takia. Toisaalta.. on sitä jo kahdet kokeet tehty lievästi ylilämpöisenä, nyt kuume on kuitenki ehkä mahdollisesti lähtenyt riivaamasta minua. Jokatapauksessa, takaisin asiaan.
Huomenna minä, Nothing, toverini Something, sekä eräs kolmas anonyymi jedi Everything istuudumme jälleen kotini keittiönpöydän ääreen, ja uppoudumme matematiikan ihmeelliseen maailmaan trigonometristen funktioiden ja lukujonojen (sekä suuren ruoka ja pepsimäärän) saattelemana. Innostus on suuri! En edes malta odottaa!
Huomenna siis matikkajuhlat jälleen, päivitystä toivottavasti pukkaa silloin jälleen, sitä odotellen
-NOTHING-
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Trigonometrisistä funktioista ja derivoimisesta
Derivaatta on toveri, trigonometriset funktiot eivät niinkään.
Koin suuri tuskansekaisia ja surukkaita itkupotkuraivaria lähenteleviä hetkiä viimeisimmällä matematiikantunnillamme, eli eilen. En ollut saanut ensimmäistäkään läksytehtävää oikein. Kaikki merkkikaaviot näyttivät enemmän tai vähemmän hämmentäviltä, sillä jos trigonometrinen funktio on kaikkialla aidosti kasvava, sen suurinpia ja pienimpiä arvoja on kovin hankalaa määrittää. Tuskastuttuani alkutunnista tämän saman ongelman vuoksi, päätin kysyä matemaattiselta opettajaltamme, joka muuten on myös isäni, neuvoa. Näytettyäni Karskilliselle jedimasterille epäonnistuneita kotitehtäviäni, hän kysyi kylmänviileästi onko laskimessani radiaanit päällä. Ja arvatkaapa kaksi kertaa oliko... no ei tietenkään.
Positiivisena asiana tässä on mainittava se, että olinkin periaatteessa osannut laskea tehtäviä oikein. Kuitenkin luottamukseni omiin matemaattisiin taitoihini trigonometristen funktioiden kiehtovassa maailmassa on äärettömän pientä. Pelkään etten opi kaikkea, sillä stressi kasvaa alati ja häiritsee panostamistani matematiikkaan. Kyllä tästäkin kurssista läpi selvitään, mutta se, millaisin tuloksi, on ihan toinen asia.
Hyvää matemaattista viikonloppua teille toivottaa
NOTHING
Koin suuri tuskansekaisia ja surukkaita itkupotkuraivaria lähenteleviä hetkiä viimeisimmällä matematiikantunnillamme, eli eilen. En ollut saanut ensimmäistäkään läksytehtävää oikein. Kaikki merkkikaaviot näyttivät enemmän tai vähemmän hämmentäviltä, sillä jos trigonometrinen funktio on kaikkialla aidosti kasvava, sen suurinpia ja pienimpiä arvoja on kovin hankalaa määrittää. Tuskastuttuani alkutunnista tämän saman ongelman vuoksi, päätin kysyä matemaattiselta opettajaltamme, joka muuten on myös isäni, neuvoa. Näytettyäni Karskilliselle jedimasterille epäonnistuneita kotitehtäviäni, hän kysyi kylmänviileästi onko laskimessani radiaanit päällä. Ja arvatkaapa kaksi kertaa oliko... no ei tietenkään.
Positiivisena asiana tässä on mainittava se, että olinkin periaatteessa osannut laskea tehtäviä oikein. Kuitenkin luottamukseni omiin matemaattisiin taitoihini trigonometristen funktioiden kiehtovassa maailmassa on äärettömän pientä. Pelkään etten opi kaikkea, sillä stressi kasvaa alati ja häiritsee panostamistani matematiikkaan. Kyllä tästäkin kurssista läpi selvitään, mutta se, millaisin tuloksi, on ihan toinen asia.
Hyvää matemaattista viikonloppua teille toivottaa
NOTHING
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Matemaattisia kuvia matemaattiselta matematiikan oppitunnilta
Matemaattinen ymmärrys
Ei mulla mitään asiaa oikein ollut. Tahdoin vaan jakaa toverini Somethingin ylitsevuotavan söpöyden kanssanne. On se vaan niin sympaattinen matemaattinen jedilapsonen. ♥ Something muuten täyttää alle viikon päästä kahdeksatoista vuotta! Jännittävää. Syntymäpäiviä vietämme tietenkin matematiikan parissa.. derivoiden iloisesti trigonometrisiä funktioita...
...tai sitten emme.
Jokatapauksessa, matemaattista lauantai-iltaa teille kaikille!
-Nothing-
torstai 17. helmikuuta 2011
torstai 3. helmikuuta 2011
Matikkajuhlat -- jälleen
"Noniin, miten lähti tehtävät käyntiin?"
"Huonosti."
"Tiedättekö mitä lähdette tekemään?"
"Ei."
Näissä tunnelmissa aloiteltiin matemaattisia taistojamme... Alussa oleva dialogi oli kertaustunnin alusta. Huomenna tosiaan pääsemme mukavasti heti aamusta koettelemaan voimamme juurifunktioiden ja logaritmien ja kaikenmaailman heittely vinksauttelu tehtävien kanssa... innokkaana odottelemme.
Tehtävät lähtivät käyntiin... no... huonosti. Ja jatkuivat samaan tapaan. Miten voi olla ettei ole oppinut kurssin aikana mitään, mitä osaisi ainakaan soveltaa oikein?
Tunnelma ei noussut...
Tuska oli suuri, nälkä suurempi. Siinä kurjistuessamme alati väärin menevien ja jumittavien tehtävien keskellä, söimme sipsiä. Paljon sipsiä, ja suklaata, joimme 3 litraa pepsi maxia. Ravinoarvot tämän päivän syömisistä ovat varmaan huipussaan. Ruoka ei tosin liity matematiikkaan. Takaisin aiheeseen siis.
Aktiivisuustaso oli huipussaan. Kuten aina. Turhautuminen oli suurta. Mikään ei onnistunut.
Keskittyminen.. huoh.
... ja loppukevennys.
"Jos nyt ajattelitte että tuosta summastahan voisi supistaa, niin ruoskikaa itseänne."
- eräs karskillinen matematiikan opettaja -
xoxo -NOTHING-
xoxo -NOTHING-
Matemaattinen itku
Nyt kun olen rauhoittunut juuri- ja logaritmifunktioiden raivostuttavasta kierteestä, haluan jakaa kokemukseni.
Se oli kamalaa. Tunsin kuinka turhautumisen kyyneleet valuivat poskiani pitkin kun yritin derivoida logaritmeja ja juuria. Mikään ei onnistunut enkä mitään ymmärtänyt.
Nyt sen sijaan olo on seesteinen. Vaikka tiedän, että en tule pääsemään kokeesta (joka on huomenna) läpi, mutta se ei haittaa. Olen tänään oppinut ja ymmärtänyt monta asiaa itkusta ja kiukuttelusta huolimatta. Uskon että opin nämä vielä omaa tahtiani.
Mikään matemaattinen ei tällä hetkellä kosketa minua, ei herätä tunteita. Ja se on ihanaa.
Tähän vielä kannustusta teille kaikille pikkumatemaatikoille:
"humanisti tekee töitä mäkkärissä 6e tuntipalkalla.. kuinka monta sataa vuotta menee että hän saa lähiöyksiönsä lainan maksettua jos oletetaan epärealistisesti että häntä ei potkita pellolle?"
Voimaa teille kaikille
Everything
Se oli kamalaa. Tunsin kuinka turhautumisen kyyneleet valuivat poskiani pitkin kun yritin derivoida logaritmeja ja juuria. Mikään ei onnistunut enkä mitään ymmärtänyt.
Nyt sen sijaan olo on seesteinen. Vaikka tiedän, että en tule pääsemään kokeesta (joka on huomenna) läpi, mutta se ei haittaa. Olen tänään oppinut ja ymmärtänyt monta asiaa itkusta ja kiukuttelusta huolimatta. Uskon että opin nämä vielä omaa tahtiani.
Mikään matemaattinen ei tällä hetkellä kosketa minua, ei herätä tunteita. Ja se on ihanaa.
Tähän vielä kannustusta teille kaikille pikkumatemaatikoille:
"humanisti tekee töitä mäkkärissä 6e tuntipalkalla.. kuinka monta sataa vuotta menee että hän saa lähiöyksiönsä lainan maksettua jos oletetaan epärealistisesti että häntä ei potkita pellolle?"
Voimaa teille kaikille
Everything
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
JEDILLINEN TAISTO!
 |
| Jedillinen soturi Something. Ase: kolmioviivain |
 |
| Jedillinen soturi Nothing. Ase: Mountain Dew-pullo Eeppinen JEDITAISTO |
HOI!
ERITTÄIN MATEMAATTISTA ILTAA KAIKILLE!
Tänään mieleeni on astunut hämmennys. Hämmennys joka johtuu alkuluvuista! Kun katsos. Ihminenhän on ehkäkenties keksinyt luvut. Ja sitten keksinyt miten niillä lasketaan. Keksinyt kaikenmoisia kaavoja. Sitten ihminen keksi tietokoneen ja nyt tietokone laskee ihmisen keksimiä laskuja itse ja etsii lukuja joista ihminen ei tiennyt ja tulee lisää lisää lisää lukuja ja alkulukuja joita kertoo niin sitten on ime sala taika kieltä ja jos koku keksii miten se toimii ni kaikki kuolee ja hurjaa ja kaikki vaan siks et on ALKULUKUJA :O OMG. hurjaa.
Lisäksi opin hauskan laulun!
Sen nimi on Millonka zeta s nollana lie! Laulu löytyy kirjasta Alkulukujen lumoissa (tai joku semmone :D) Kiehtova kirja. Siellä oli hieno korttitemppuki!!!!!
Tässä laulun englannin kielinen versio! Matemaattisia musiikki hetkiä kaikille!!!!!
-SOMETHING-
Tänään mieleeni on astunut hämmennys. Hämmennys joka johtuu alkuluvuista! Kun katsos. Ihminenhän on ehkäkenties keksinyt luvut. Ja sitten keksinyt miten niillä lasketaan. Keksinyt kaikenmoisia kaavoja. Sitten ihminen keksi tietokoneen ja nyt tietokone laskee ihmisen keksimiä laskuja itse ja etsii lukuja joista ihminen ei tiennyt ja tulee lisää lisää lisää lukuja ja alkulukuja joita kertoo niin sitten on ime sala taika kieltä ja jos koku keksii miten se toimii ni kaikki kuolee ja hurjaa ja kaikki vaan siks et on ALKULUKUJA :O OMG. hurjaa.
Lisäksi opin hauskan laulun!
Sen nimi on Millonka zeta s nollana lie! Laulu löytyy kirjasta Alkulukujen lumoissa (tai joku semmone :D) Kiehtova kirja. Siellä oli hieno korttitemppuki!!!!!
Tässä laulun englannin kielinen versio! Matemaattisia musiikki hetkiä kaikille!!!!!
-SOMETHING-
tiistai 25. tammikuuta 2011
Hehei hoi ja tervehdys itse kullekin!
Matemaattinen päivittely on valitettavasti jäänyt hieman taka-alalle eräiden tiettyjen seikkojen takia. Lammin ELIITTI lukion toisen vuoden opiskelijoiden (MEIDÄN), musikaali lähestyy salakavalan nopeasti. Olemmekin siis ihanassa tilanteessa, jossa urhaamme jokaisen sunnuntaipäivämme toukokuuhun ja ensi-iltaan asti koululla iloisesti näytellen ja musisoiden. Mikäs sen mukavampaa. Lisäksi koeviikko (ja matikkajuhlat!) lähestyy. Unohtamatta tietenkään kaikenlaista muuta kivaa pientä kuten tuntemattoman sotilaan läpi kahlaamista, joka edistyy enemmän tai vähemmän hyvin huonosti. Kaikilla.
Jokatapauksessa. Aiemmin kerroin mukavasta matematiikan kurssista, Maa11. No, ei makeaa mahan täydeltä. Olemme siis jo pitkän aikaa sitten siirtyneet pois epätavalliselta mukavan matematiikan vyöhykkeeltä ja palanneet normaalin tuskaisen ja hämmentävän laskennon pariin.
Mikäli joku kysyisi minulta, mitä olemme käyneet läpi kahdella kurssillame, en varmasti osaisi nimetä murto-osaakaan asioista. Olo ei ole siis miltään kohdin luottavainen... ja koeviikko lähestyy. No, ehkä tästä selvitään. Ehkä.
Tahdon kuitenkin piristää teitä Somethingin minulle (matematiikan tunnilla) kirjoittamalla runolla! Sen esteettinen viehkeys ei tosin pääse oikeuksiinsa ilman kuvaa, mutta ehkä pidätte siitä silti.
iloinen Vilma
Jokatapauksessa. Aiemmin kerroin mukavasta matematiikan kurssista, Maa11. No, ei makeaa mahan täydeltä. Olemme siis jo pitkän aikaa sitten siirtyneet pois epätavalliselta mukavan matematiikan vyöhykkeeltä ja palanneet normaalin tuskaisen ja hämmentävän laskennon pariin.
Mikäli joku kysyisi minulta, mitä olemme käyneet läpi kahdella kurssillame, en varmasti osaisi nimetä murto-osaakaan asioista. Olo ei ole siis miltään kohdin luottavainen... ja koeviikko lähestyy. No, ehkä tästä selvitään. Ehkä.
Tahdon kuitenkin piristää teitä Somethingin minulle (matematiikan tunnilla) kirjoittamalla runolla! Sen esteettinen viehkeys ei tosin pääse oikeuksiinsa ilman kuvaa, mutta ehkä pidätte siitä silti.
iloinen Vilma
oi Vilma!
sinä iloinen Vilma!
annan voimaa
askareisiin
DADAA
voima on suuri
kuin punajuuri
HOHOI
iloa!
oivoi!
Hehei
poni porkkanan vei
VOIMAA
olee!!!
Kirjoittanut
Tiia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)