lauantai 19. maaliskuuta 2011

Trigonometrisistä funktioista ja derivoimisesta

Derivaatta on toveri, trigonometriset funktiot eivät niinkään.

Koin suuri tuskansekaisia ja surukkaita itkupotkuraivaria lähenteleviä hetkiä viimeisimmällä matematiikantunnillamme, eli eilen. En ollut saanut ensimmäistäkään läksytehtävää oikein. Kaikki merkkikaaviot näyttivät enemmän tai vähemmän hämmentäviltä, sillä jos trigonometrinen funktio on kaikkialla aidosti kasvava, sen suurinpia ja pienimpiä arvoja on kovin hankalaa määrittää. Tuskastuttuani alkutunnista tämän saman ongelman vuoksi, päätin kysyä matemaattiselta opettajaltamme, joka muuten on myös isäni, neuvoa. Näytettyäni Karskilliselle jedimasterille epäonnistuneita kotitehtäviäni, hän kysyi kylmänviileästi onko laskimessani radiaanit päällä. Ja arvatkaapa kaksi kertaa oliko... no ei tietenkään.

Positiivisena asiana tässä on mainittava se, että olinkin periaatteessa osannut laskea tehtäviä oikein. Kuitenkin luottamukseni omiin matemaattisiin taitoihini trigonometristen funktioiden kiehtovassa maailmassa on äärettömän pientä. Pelkään etten opi kaikkea, sillä stressi kasvaa alati ja häiritsee panostamistani matematiikkaan. Kyllä tästäkin kurssista läpi selvitään, mutta se, millaisin tuloksi, on ihan toinen asia.

Hyvää matemaattista viikonloppua teille toivottaa
NOTHING

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti