torstai 18. marraskuuta 2010

Ruotsi, derivaatta ja ylpeän tuskainen jediritari


 Kuvassa Something. Minun, Nothingin, taiteellinen näkemys pitkän matematiikan opinnoista. Tai oikeastaan kuviksen työ, mutta sanoma pysyy samana. Tuttu tunne?

Lopetan lukion ja muutan vuorille filosofoimaan. Ehkä laamoja kasvattamaan. Ehkä nuudelia syömään. Tai ehkä rupean sosiaalipummiksi. Tai ehkä vain tyydyn osaani tässä maailmassa. En osaa ruotsia, mutta ketä se muka haittaa. Oikeastaan ainut asia jonka takia vuodatan ruotsin opiskelusta matemaattiseen blogiimme on yksi numero yhdessä paperissa. Pistäähän se toki hiukun vituttamaan kun kirjoittaa 120 sanaa vihkoon, taivuttaa ja suomentaa ne, lukee ja pänttää niitä useaan otteeseen ja lopulta sanakokeen alakulmassa komeilee kaunis 5½. En osaa ruotsia, mutta miksi pitäisikään, voin aina pistää kaverin kertomaan avuttomalle kielitaidottomalle ruotsalaiselle missä on lähin kahvila. Ja osaanhan minä yhden tarpeellisen lauseen: Var kan man växla pengar? Ei ole mennyt opinnot hukkaan.

Mutta palataakseni matematiikan pariin, olemme edenneet huumaavan jännittävällä maa7 kurssillamme derivaatan sovellustehtäviin. Rakastan sovellustehtäviä. Itkuparkuraivo -kohtauksetkin menevät mukavasti siinä siivellä kunhan välillä saa nauttia aidosta ymmärtämisen ja oivaltamisen ilosta. Ja tietenkin kaikki ovat tuttuja sen faktan kanssa, että tulos voi aina heittää kahdella tai kolmella (tai muutamalla nollalla) kirjan takaosan vastauksesta ollen silti täysin oikein. Jedillinen toverini Something ei tosin ole lainkaan niin kiintynyt sovellustehtäviin kuin minä, mutta saa nähdä muuttuuko tämä viikonloppuna edessämme häämöttävien vääjäämättä lähestyvien matikkajuhlien aikana. Tällä kertaa matikkajuhlille taitaa saapua myös vieraileva tähti, nimittäkäämme häntä Everythingiksi.

Ja lopulta viimeiseen asiaan, eli siihen koko tekstin pointtiin, asiaan joka sai minut kirjautumaan sisään blogiin ja aloittamaan tämän tekstin. Minä, Nothing, pienistä pienin matemaattinen jedisoturi, oikeuden ja rauhan puolustaja, derivaattain toveri, olen ylittänyt itseni, rikkonut universaaleja galaktisia rajoja. Minä olen käynyt laskemassa tehtävän taululle! Eikä tässä vielä kaikki! Olen myös viitannut kolme kertaa! Kolme kokonaista kertaa yhden kurssin aikana, kun aiempi saldoni lukion pitkän matematiikan kuuden ensimmäisen kurssin ajalta on puhdas nolla. Tämä jos mikä piristää pientä jediä marraskuun synkkinä iltoina, kun pitäisi lukea ruotsin kokeeseen.

Matikkajuhlia odotellen, laskurohkeutta toivotellen

-Nothing-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti